Indonesia Välineet: Indonesiassa: Täydellinen opas Indonesian perinteisiin soittimiin.

Indonesian soittimet edustavat yhtä maailman monipuolisimmista ja elinvoimaisimmista musiikkiperinteistä. Yli 17 000 saaren ja satojen erilaisten kulttuurien ansiosta Indonesian perinteiset soittimet ovat yhtä moninaisia kuin sen maisemat. Nämä soittimet ovat syvästi kietoutuneet osaksi Indonesian kulttuurirakennetta gamelan-soitinten kaikuvista gongeista melodiseen bambuangklungiin. Ne eivät ole vain musiikin tekemisen välineitä vaan myös yhteisön, henkisyyden ja identiteetin symboleja. Tässä oppaassa tutustutaan indonesialaisten soittimien kiehtovaan maailmaan ja kerrotaan niiden historiasta, ainutlaatuisista äänistä ja kestävästä merkityksestä sekä jokapäiväisessä elämässä että juhlallisissa tilaisuuksissa.

Johdatus indonesialaisiin soittimiin

Indonesian musiikkimaisema heijastaa sen valtavaa kulttuurista ja alueellista monimuotoisuutta. Saaristossa on valtava määrä erilaisia perinteisiä soittimia, joista jokaisella on oma tarinansa, rakenteensa ja roolinsa yhteiskunnassa. Nämä soittimet ovat enemmän kuin pelkkiä esineitä; ne ovat Indonesian historian, uskomusten ja yhteisön arvojen eläviä ilmentymiä. Ensisijainen hakusana, indonesian soittimet, kattaa laajan valikoiman musiikkivälineitä, Jaavan ja Balin ikonisista gamelan-kokoonpanoista Länsi-Jaavan bambuhuiluihin ja Itä-Nusa Tenggaran jousitettuihin sasandoihin.

Historiallisesti musiikilla on ollut keskeinen asema indonesialaisessa elämässä. Perinteisiä soittimia on käytetty vuosisatojen ajan rituaaleissa, juhlissa ja päivittäisissä toiminnoissa. Kukin alue on kehittänyt omat musiikkityylinsä ja soittimensa, joihin ovat vaikuttaneet paikalliset tavat, luonnonvarat ja vuorovaikutus naapurikulttuurien kanssa. Esimerkiksi gamelan on olennainen osa jaavaanilaisia ja balilaisia seremonioita, kun taas angklung on Sundanissa yhteisöllisyyden symboli. Musiikki liittyy kaikkeen sadonkorjuujuhlista ja häistä uskonnollisiin rituaaleihin ja tarinankerrontaan, joten se on olennainen osa Indonesian sosiaalista ja hengellistä elämää. Tutustuessamme erityyppisiin indonesialaisiin soittimiin huomaamme, miten ne edelleen muokkaavat ja rikastuttavat maan kulttuuri-identiteettiä.

Gamelan: indonesialaisen musiikin sydän

Gamelan on ehkä Indonesian perinteisistä soittimista tunnetuin ja vaikutusvaltaisin. Se tarkoittaa ryhmää soittimia, joita soitetaan yhdessä koordinoidusti ja jotka luovat rikkaan, monikerroksisen äänen, joka on sekä lumoava että syvästi symbolinen. Gamelan-kokoonpanot ovat keskeisiä Jaavan ja Balin musiikkiperinteissä, mutta niitä on myös muilla alueilla, kuten Sundalla (Länsi-Jaavalla) ja Lombokilla.

Pohjimmiltaan gamelan koostuu metallofoneista, gongeista, rummuista ja joskus jousi- ja puhallinsoittimista. Jokainen yhtye on ainutlaatuinen, ja sillä on oma viritysjärjestelmänsä ja ohjelmistonsa. Gamelan-musiikkia esitetään uskonnollisissa seremonioissa, kuninkaallisissa tilaisuuksissa, nukketeatterissa (wayang) ja yhteisön kokoontumisissa, mikä kuvastaa sen merkitystä indonesialaisessa kulttuurissa. Yhtyeen rakenteessa ja esityskäytännöissä korostuvat harmonia, yhteistyö ja perinteen kunnioittaminen. Gamelanin vaikutus ulottuu Indonesian ulkopuolelle, ja se inspiroi säveltäjiä ja muusikoita maailmanlaajuisesti. Alla olevassa taulukossa on yhteenveto tärkeimmistä gamelan-instrumenteista ja niiden rooleista eri alueilla:

Tärkeimmät gamelan-instrumentit ja niiden tehtävät

Gamelan-kokoonpanoissa on erilaisia soittimia, joilla jokaisella on oma tehtävänsä, joka vaikuttaa kokonaisääniin. Tärkeimpiin gamelan-soittimiin Indonesiassa kuuluvat metallofonit, gongit, rummut ja muut melodiset tai rytmiset laitteet. Metallofonit, kuten saron ja gender, muodostavat melodian ytimen, kun taas bonang lisää monimutkaisia koristeluja. Gong ageng merkitsee musiikkisyklien alkua ja loppua ja toimii yhtyeen äänellisenä ankkurina. Rummut, jotka tunnetaan nimellä kendang, hallitsevat tempoa ja dynamiikkaa ja ohjaavat muusikoita monimutkaisten rytmien ja siirtymien läpi.

Gamelan-instrumenttien alueelliset erot ovat merkittäviä. Esimerkiksi balilainen gamelan tunnetaan nopeammista tempoistaan ja dynaamisista kontrasteistaan, kun taas jaavalainen gamelan on yleensä meditatiivisempi ja hillitympi. Alla olevassa taulukossa on yhdistetty tärkeimmät gamelan-instrumentit niiden tehtäviin ja alueisiin, ja se tarjoaa nopean viitteen Indonesian gamelan-instrumenttien monimuotoisuudesta kiinnostuneille:

Metallofonit, gongit ja rummut gamelanissa

Metallofonit ovat gamelan-kokoonpanoille ominainen piirre. Saronin ja genderin kaltaiset soittimet, jotka on valmistettu pronssi- tai rautatangoista, jotka on kiinnitetty resonoivien kehysten päälle, tuottavat kirkkaita, kellomaisia ääniä. Saron soittaa yleensä päämelodian, kun taas gender lisää monimutkaisia, virtaavia kuvioita. Gamelanien ainutlaatuiset viritysjärjestelmät, kuten slendro ja pelog, antavat näille metallofoneille niiden omaleimaisen, tuonpuoleisen äänen. Näiden soittimien valmistukseen liittyvä käsityötaito on erittäin erikoistunutta, ja jokainen soitin on viritetty yhtenä kokonaisuutena, mikä tekee niistä korvaamattomia alkuperäisessä kokoonpanossaan.

Gongit, erityisesti suuri gong ageng, ovat keskeinen osa gamelan-musiikin rakennetta. Niiden syvä, resonoiva ääni merkitsee tärkeitä kohtia musiikkisyklissä ja antaa järjestyksen ja suuruuden tunteen. Pienemmät gongit, kuten kempul ja kenong, lisäävät rytmistä pistemäisyyttä ja tekstuuria. Rummut eli kendangit valmistetaan puusta ja eläinten nahasta, ja niitä soitetaan käsillä tai sauvoilla. Kendangin soittaja johtaa yhtyettä ja antaa merkkejä tempon ja dynamiikan muutoksista. Yhdessä metallofonit, gongit ja rummut luovat kerroksellisen, syklisen äänen, joka on ominaista gamelan-esityksille. Visuaaliset apuvälineet, kuten kuvat tai kaaviot näistä soittimista, voivat parantaa ymmärtämistä huomattavasti, sillä ne tuovat esiin niiden ainutlaatuiset muodot ja rakenteen.

Indonesian bambusoittimet

Bambu on elintärkeä materiaali monien Indonesian perinteisten soittimien luomisessa. Sen runsaus, joustavuus ja akustiset ominaisuudet tekevät siitä ihanteellisen materiaalin monenlaisten soittimien valmistukseen, melodisista angklungeista ilmeikkäisiin huiluihin. Bambusoittimet ovat erityisen tunnettuja Länsi-Jaavalla, Balilla ja muilla alueilla, joilla kasvi kasvaa runsaasti. Näitä soittimia arvostetaan paitsi niiden äänen myös niiden yhteyden vuoksi luontoon ja kestävyyteen.

Bambun käyttö soitinten valmistuksessa heijastaa sekä ympäristöön että kulttuuriin liittyviä näkökohtia. Bambu kasvaa nopeasti ja sitä on helppo täydentää, joten se on ympäristöystävällinen valinta. Kulttuurisesti bambusoittimet liittyvät usein yhteisölliseen musisointiin, koulutukseen ja paikallisiin perinteisiin. Nykyaikana bambu inspiroi edelleen uusia musiikillisia luomuksia, joissa yhdistyvät perinteinen käsityötaito ja nykyaikaiset tyylit. Alueelliset erot näkyvät selvästi eri puolilla Indonesiaa esiintyvissä bambusoittimissa, ja jokaisella alueella on kehitetty omia ainutlaatuisia muotoja ja soittotekniikoita. Olipa kyse sitten perinteisistä seremonioista tai nykyaikaisista esityksistä, bambusoittimet ovat edelleen elinvoimainen osa Indonesian musiikkiperintöä.

Angklung ja sen kulttuurinen merkitys

Angklung on yksi Indonesian ikonisimmista bambusoittimista, jonka UNESCO on tunnustanut ihmiskunnan suullisen ja aineettoman perinnön mestariteokseksi. Angklung on peräisin Länsi-Jaavalta, ja se koostuu useista bambuputkista, jotka on kiinnitetty runkoon. Kukin putki on huolellisesti leikattu ja viritetty tuottamaan tietty sävelkorkeus, kun sitä ravistetaan. Instrumenttia soitetaan ravistelemalla sitä puolelta toiselle, jolloin putket värähtelevät ja luovat harmonisia ääniä.

Historiallisesti angklungia käytettiin rituaaleissa hyvän sadon varmistamiseksi ja yhteisön tapahtumien juhlistamiseksi. Nykyään sitä soitetaan kouluissa, kulttuurifestivaaleilla ja kansainvälisissä tapahtumissa, ja se symboloi yhtenäisyyttä ja yhteistyötä. Angklung-musiikkia soitetaan tyypillisesti ryhmissä, joissa kukin vastaa yhdestä tai kahdesta nuotista. Tämä kannustaa tiimityöskentelyyn ja koordinointiin, sillä soittajien on kuunneltava tarkasti luodakseen melodioita yhdessä. Angklung-musiikin opettaminen on Indonesiassa yleistä, ja lapset oppivat soittamaan sitä osana kulttuurin opetussuunnitelmaa. Suuret angklung-esitykset, joihin osallistuu joskus satoja ihmisiä, osoittavat soittimen voiman yhdistää ihmiset iloiseen harmoniaan.

Bambukksylofonit ja -huilut

Bambukksylofonit ja -huilut ovat olennainen osa Indonesian musiikkimaisemaa. Calung, eräänlainen bambukksylofoni, on suosittu Länsi-Jaavalla, ja sitä käytetään usein sundanilaisessa musiikissa. Se koostuu eripituisista bambuputkista, jotka on ripustettu kehykseen ja joita lyödään mailoilla melodisten kuvioiden tuottamiseksi. Balilta löytyvä tingklik on toinen bambukksylofoni, joka tunnetaan kirkkaasta, perkussiivisesta äänestään ja jota käytetään yleisesti balilaisissa gamelan-kokoonpanoissa.

Bambuhuilut, kuten suling, ovat laajalti levinneet ympäri Indonesiaa. Suling on yhdestä bambunpätkästä valmistettu puhallettu huilu, jonka pehmeä ja ilmava sointi sopii sekä perinteiseen että moderniin musiikkiin. Alueellisia variaatioita ovat muun muassa sundanilainen suling, jota käytetään usein gamelan degungissa, ja balilainen suling, jota käytetään gamelan gong kebyarissa. Alla olevassa taulukossa vertaillaan erilaisia bambusta valmistettuja puhallin- ja lyömäsoittimia ja korostetaan niiden alueellista alkuperää ja käyttöä:

Jousisoittimet Indonesiassa

Indonesian perinteiset jousisoittimet ovat yhtä monimuotoisia kuin sen monet saaret. Nämä soittimet valmistetaan paikallisista materiaaleista, kuten puusta, bambusta ja kookospähkinänkuorista, ja niitä soitetaan monissa eri musiikkityyleissä hovikokoonpanoista kansanmusiikkiesityksiin. Indonesian jousisoittimia voidaan nyppiä, jousittaa tai lyödä, ja jokainen niistä tuottaa ainutlaatuisia ääniä, jotka heijastavat alueen musiikillista identiteettiä.

Merkittävimpiä ovat Itä-Nusa Tenggaran sasando, Länsi-Jaavan kecapi ja rebab, joka esiintyy monissa gamelan-kokoonpanoissa. Jokaisella soittimella on omat rakennustapansa, soittotekniikkansa ja kulttuurinen merkityksensä. Esimerkiksi sasandon harppua muistuttava rakenne ja eteerinen ääni liittyvät läheisesti Rote-saaren perinteisiin, kun taas kecapin lempeät äänet ovat keskeisiä Sundanin musiikissa. Näitä soittimia ei käytetä vain viihteessä, vaan niillä on myös tärkeä rooli seremonioissa, tarinankerronnassa ja paikallisen perinnön säilyttämisessä. Tutustumalla ainakin kolmeen eri jousisoittimeen saamme käsityksen Indonesian musiikkiperinteiden rikkaasta kudoksesta.

Sasando, Kecapi ja muut sitterit

Sasando on ainutlaatuinen jousisoitin Roten saarelta Itä-Nusa Tenggarasta. Se on viuhkan tai palmunlehden muotoinen, ja se koostuu bambuputkesta, jota ympäröi kuivatuista lontar-palmunlehdistä valmistettu resonaattori. Putkea pitkin vedetään jousia ja niitä nypitään sormilla, jolloin syntyy herkkä, harppua muistuttava ääni. Sasandoa soitetaan usein perinteisissä seremonioissa, häissä ja kulttuuriesityksissä, ja se symboloi saaren taiteellista perintöä.

Kecapi on Länsi-Jaavalla ja Sulawesilla yleisesti käytetty kitara. Siinä on puinen runko, jossa on useita jousia, joita nyppimällä luodaan melodisia ja rytmisiä kuvioita. Sundanilaisessa musiikissa kecapi soitetaan yhdessä suling-huilun kanssa laulujen ja tanssien säestykseksi. Muilla zithereillä, kuten Sulawesin kacapilla, on samanlainen rakenne, mutta ne eroavat toisistaan virityksen ja soittotavan suhteen. Nämä soittimet ovat olennainen osa alueellista musiikkia, ja niitä käytetään usein tarinankerronnassa ja rituaaleissa, mikä korostaa niiden syviä kulttuurisia juuria.

Jousitetut ja soitetut luuttut

Jousi- ja kitaraluuttuja ovat Indonesian jousisoitinperheen tärkeitä jäseniä. Rebab on kaksijousinen jousiluuttu, jota esiintyy jaavalaisissa, balilaisissa ja sundanilaisissa gamelan-kokoonpanoissa. Sen runko on tyypillisesti valmistettu kookospähkinän kuoresta tai puusta, ja etupuolta peittää nahkakalvo. Rebab tuottaa aavemaisen, ilmeikkään äänen, joka kutoutuu gamelan-musiikin tekstuurin läpi ja johtaa usein melodisia linjoja tai koristaa niitä. Rebabin soittaminen vaatii taitavaa jousenjousitusta ja hienovaraisia sormenliikkeitä, minkä vuoksi se on muusikoiden keskuudessa arvostettu soitin.

Celempung on Javanin gamelanissa käytetty kitara tai luuttu. Siinä on puolisuunnikkaan muotoinen puinen runko, jossa on useita jousia, joita soitettaessa syntyy hohtavia, resonoivia ääniä. Celempung lisää syvyyttä ja monimutkaisuutta yhtyeeseen ja tukee sekä melodiaa että rytmiä. Merkittävät muusikot ja yhtyeet, kuten Yogyakartan ja Surakartan hovigamelanit, ovat auttaneet säilyttämään ja popularisoimaan näitä soittimia. Jousi- ja kitaraluuttujen rakenne ja musiikilliset tehtävät vaihtelevat alueittain, mutta ne kaikki vaikuttavat osaltaan Indonesian perinteisen musiikin rikkaaseen äänimaailmaan.

Lyömäsoittimet ja puhallinsoittimet Gamelanin ulkopuolella

Indonesian musiikillinen perintö ulottuu kauas gamelania pidemmälle, ja siihen kuuluu monenlaisia lyömäsoittimia ja puhallinsoittimia, jotka ovat ainutlaatuisia eri alueilla. Näitä soittimia käytetään usein kansanmusiikissa, seremoniallisissa tilaisuuksissa ja paikallisissa juhlissa, mikä kuvastaa maan valtavaa kulttuurista monimuotoisuutta. Lyömäsoittimia, kuten rumpuja, ksylofoneja ja idiofoneja, löytyy kaikkialta saaristosta, ja niillä kaikilla on erilaiset rakennustavat ja esityskontekstit. Puhallinsoittimet, kuten huilut ja aerofonit, ovat yhtä moninaisia, ja ne on valmistettu bambusta, puusta tai jopa kuorista.

Näiden soittimien merkitys perustuu niiden kykyyn ilmaista paikallista identiteettiä ja perinteitä. Monia soitetaan yhtyeissä tai sooloina rituaaleissa, tansseissa ja tarinankerronnassa. Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto eräistä merkittävimmistä lyömäsoittimista ja puhallinsoittimista gamelanin lisäksi ja korostetaan niiden alueita ja käyttötarkoituksia:

Rummut, ksylofonit ja alueelliset lyömäsoittimet

Rummut kuuluvat Indonesian yleisimpiin lyömäsoittimiin, ja kullakin alueella on kehitetty omat erityiset lyömäsoittimet. Esimerkiksi gendang Melayu on Sumatralla ja Malaijin niemimaalla käytetty kaksipäinen rumpu, jota soitetaan usein pareittain ja jolla luodaan monimutkaisia rytmejä kansantansseihin ja seremonioihin. Malukussa ja Papualla tavattava tifa on onttopuusta ja eläinten nahasta valmistettu yksipäinen rumpu, jota soitetaan käsillä perinteisten tanssien ja rituaalien säestykseksi. Nämä rummut ovat paitsi soittimia myös kulttuuri-identiteetin ja yhteisöllisyyden symboleja.

Ksylofonit, kuten Pohjois-Sulawesin kolintang, on rakennettu puu- tai bambutangoista, jotka on sijoitettu kehykseen. Kolintangia soitetaan mailoilla, ja se on keskeinen osa minahasan-musiikkia, jota soitetaan usein häissä, festivaaleilla ja yhteisön kokoontumisissa. Gendang Melayun ja tifan rakenteessa on eroja: gendangissa on kaksi päätä, ja sitä soitetaan vaakatasossa, kun taas tifa on yksipäinen ja sitä soitetaan pystysuorassa. Molemmat toimivat kuitenkin rytmisinä perustana omissa musiikkiperinteissään. Kuvat tai kaaviot näistä soittimista voivat auttaa havainnollistamaan niiden ainutlaatuisia muotoja ja soittotekniikoita, mikä lisää Indonesian lyömäsoitinten alueellisen monimuotoisuuden arvostusta.

Huilut ja aerofonit kaikkialla Indonesiassa

Huiluja ja aerofoneja on kaikkialla Indonesiassa, ja ne on valmistettu paikallisesti saatavilla olevista materiaaleista ja mukautettu alueellisiin musiikkityyleihin. Suling, puhallettu bambuhuilu, on ehkä tunnetuin huilu, jota käytetään Jaavalla, Balilla ja Sundalla. Sen lempeä, hengittävä ääni sopii erinomaisesti sekä soolo- että yhtye-esityksiin, ja se säestää usein tansseja, lauluja ja tarinankerrontaa. Muita ainutlaatuisia aerofoneja ovat Sumatralta peräisin oleva serunai, kaksikielinen soitin, jolla on läpitunkeva, ilmeikäs ääni, ja Papualta peräisin oleva fu, joka on valmistettu kuorista tai bambusta ja jota käytetään rituaaleissa.

Näillä soittimilla on tärkeä rooli perinteisessä musiikissa, sillä ne tuottavat melodisia linjoja, merkitsevät siirtymiä tai jäljittelevät luonnon ääniä. Seuraavassa taulukossa esitellään joitakin Indonesian merkittävimpiä aerofoneja, niiden materiaaleja ja kulttuurista merkitystä:

Usein kysyttyjä kysymyksiä (FAQ) Indonesian soittimista

Mitkä ovat tunnetuimmat Indonesian soittimet?

Indonesian tunnetuimpiin soittimiin kuuluvat gamelan-kokoonpano (jossa on soittimia kuten saron, gong ja kendang), bambuangklung, suling-huilu, sasando-harppu ja kecapi-soitin. Nämä soittimet ovat laajalti tunnettuja ainutlaatuisista äänistään ja kulttuurisesta merkityksestään.

Mikä on gamelan ja missä sitä soitetaan?

Gamelan on perinteinen indonesialainen yhtye, joka koostuu pääasiassa metallofoneista, gongista ja rummuista. Se esiintyy yleisimmin Jaavalla ja Balilla, missä sitä soitetaan seremonioissa, tansseissa, nukketeatterissa ja yhteisötapahtumissa.

Miten angklungia soitetaan ja miksi se on tärkeä?

Angklungia soitetaan ravistelemalla kehykseen kiinnitettyjä bambuputkia, joista jokainen tuottaa tietyn äänen. Se on tärkeä, koska se symboloi yhteisön yhteistyötä, ja Unesco on tunnustanut sen kulttuurisen arvon.

Mitkä ovat Indonesian perinteisiä jousisoittimia?

Indonesian perinteisiin jousisoittimiin kuuluvat Itä-Nusa Tenggaran sasando, Länsi-Jaavan kecapi ja rebab, jousiluuttu, jota käytetään monissa gamelan-kokoonpanoissa.

Onko Indonesian soittimissa alueellisia eroja?

Kyllä, jokaisella Indonesian alueella on kehitetty omat ainutlaatuiset soittimensa ja musiikkityylinsä. Esimerkiksi kolintang-kksylofoni on peräisin Pohjois-Sulawesilta, tifa-rumpu Malukulta ja Papualta ja angklung Länsi-Jaavalta.

Mitä materiaaleja käytetään Indonesian soittimien valmistuksessa?

Indonesian soittimia valmistetaan monista eri materiaaleista, kuten bambusta, pronssista, puusta, eläinten nahasta ja palmunlehdistä. Materiaalin valinta riippuu usein paikallisista resursseista ja perinteistä.

Mikä on musiikin rooli indonesialaisissa seremonioissa?

Musiikki on keskeisessä asemassa indonesialaisissa seremonioissa, joissa merkitään tärkeitä elämäntapahtumia, uskonnollisia rituaaleja ja yhteisön juhlia. Perinteisiä soittimia käytetään tanssien, rukousten ja tarinankerronnan säestämiseen, mikä vahvistaa sosiaalisia siteitä ja kulttuuri-identiteettiä.

Voinko nähdä indonesialaisia soittimia nykyaikaisissa esityksissä?

Kyllä, perinteisiä indonesialaisia soittimia käytetään sekä perinteisissä että nykyaikaisissa esityksissä, kuten konserteissa, festivaaleilla ja koulutusohjelmissa. Monet ryhmät sekoittavat perinteisiä ääniä nykyaikaisiin musiikkityyleihin.

Miten Indonesian soittimia säilytetään ja opetetaan nykyään?

Indonesian soittimia säilytetään virallisen koulutuksen, yhteisön työpajojen, kulttuurifestivaalien ja hallituksen aloitteiden avulla. Monissa kouluissa opetetaan perinteistä musiikkia, ja paikalliset käsityöläiset valmistavat edelleen soittimia perinteisin menetelmin.

Johtopäätökset: Indonesian musiikkiperinnön säilyttäminen

Indonesian soittimet ovat osoitus maan rikkaasta kulttuuriperinnöstä ja taiteellisesta kekseliäisyydestä. Nämä musiikilliset aarteet - gamelan-soitinten majesteettisista äänistä angklungin yhteisiin melodioihin ja jousi- ja puhallinsoittimien monimutkaiseen käsityötaitoon - inspiroivat ja yhdistävät ihmisiä sukupolvien ajan. Indonesian perinteisten soittimien säilyttäminen on tärkeää kulttuuri-identiteetin säilyttämiseksi ja arvokkaan tiedon siirtämiseksi tuleville sukupolville.

Kannustamme lukijoita tutustumaan Indonesian musiikkiperinteisiin tarkemmin - käykää gamelan-esityksessä, kokeilkaa angklungin soittamista tai tukekaa paikallisia käsityöläisiä ja kulttuurijärjestöjä. Arvostamalla ja tukemalla indonesialaisten soittimien säilyttämistä autamme varmistamaan, että nämä ainutlaatuiset äänet ja tarinat säilyvät elinvoimaisena osana maailman kulttuurimaisemaa tulevina vuosina.